Miksi tulimme Suomeen
Vuosi 2015 oli hyvin kiireistä aikaa palvelutyössämmne (On Track Restoration Project). Olin matkustanut useita kertoja Tennesseen osavaltiossa sijaitsevaan Charlotten kaupunkiin, ja sitten Herra lähetti minut pitkälle matkalle aina Oregoniin saakka. Pysähdyin välillä Marylandissa ja Ohiossa. Vuoden alusta asti olin saanut ohjeita valmistautua tapahtumiin, jotka tulisivat kohtaamaan USA:ta. Kun saavuin kotiin toukokuussa, keskityin valmisteluihin. Heinäkuun loppuun asti huolehdimme puutarhastamme ja monista eläimistämme. Meillä oli kanoja, vuohia, kaksi koiraa, kolme kissaa ja yksi hyvin erikoinen hevonen nimeltä Dominion.
Eräänä heinäkuisena iltapäivänä ajoin Pohjois-Carlinan Blue Ridge -vuoristoon ja pysäköin autoni näköalapaikalle. Näin Wilkesin piirikunnan edessäni .
Herra alkoi puhua minulle tulevista tuomioista. Kysyin häneltä: "Herra, mitä tahdot meidän tekevän? Haluatko, että jäämme tänne? "
Istuin ja odotin hiljaa samalla kun katselin maisemaa alapuolellani. " Suomi"...yksi ainoa sana. Hyvin pehmeästi, hyvin hiljaa." Suomi. Haluan, että
lähdette Suomeen kaitsemaan Suomen kansaa."
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Herra oli lähettänyt meidät Pohjois-Carolinan ulkopuolelle. Vuonna 2013 hän lähetti meidät Pohjois-Dakotaan perustamaan ruokapankkia eräälle intiaanireservaatille. Tuolloin ajattelimme, että meidän täytyy ehkä muuttaa sinne, mutta 10 kuukauden kuluttua Herra lähetti meidät takaisin Pohjois-Carolinaan.
Tällä kertaa Herra puhui meille eri tavalla kuin ennen. Hän tahtoi, että myymme kaiken, minkä voimme ja MUUTAMME Suomeen. Kysyin Herralta:" Milloin?" Ja hän vastasi:" Syyskuussa." Aikaa ei ollut paljon, koska oli jo heinäkuu.
Vietettyäni aikaa yksin Herran kanssa palasin kotiin ja kerroin miehelleni Tomille, mitä Herra oli sanonut. Tom ei epäröinyt. Hän totesi vain:" Milloin?
Selvä, mennään."
Niinpä aloin ottaa selville asioita Suomesta ja sain tietää, että siellä ajetaan kadun oikeaa puolta. Jee! Sopii meille. Sitten huomasin, että monet suomalaiset puhuvat englantia. Hienoa, sillä minä en tiennyt mitään suomen kielestä. Lisäksi luin, että Suomea pidetään kristittynä maana. "Wow, Herra! Me teemme sen!"
Herran sanan kuuleminen oli tehtävämme helpoin osa. Nyt oli aika laittaa usko toimimaan.Minulla oli talo täynnä myytävää: huonekaluja, laitteita, autoja, toimistotarvikkeita, kirjoja, veneitä...Pohjois-Carolinassa viettämämme 11 vuoden aikana meille oli kertynyt kaikenlaista tavaraa rakkaista eläimistämme puhumattakaan.
Ihmeellisiä asioita alkoi tapahtua. Eräs ystävämme tarjoutui auttamaan meitä niin että saatoimme pitää pihallamme huutokaupan. Kun ihmisiä tuli tilaisuuteen, Jumala kosketti heitä. Useat ihmiset parantuivat, ainakin yksi mies pelastui, ja eräs nainen täyttyi Pyhällä Hengellä. Se oli hämmästyttävää.
Ihmiset ajattelivat tulleensa ostamaan tavaroitamme, mutta sen sijaan he tulivatkin kohtaamaan Jumalan. Autotallissamme oli itkeviä ihmisiä, sillä Jumala oli liikuttanut heitä suuresti kuuliaisuutemme kautta. Se oli ihanaa! Mutta tämä oli vasta alkua sille, kuinka Jumala kosketti ihmisiä sitä mukaa kun
menimme eteenpäin uskossa ja kuuliaisuudessa.'
Löysimme kodin eläimillemme ja tavaroille, jotka Jumala halusi meidän laittavan varastoon. Lähtöpäivämme lähestyessä jännitys kasvoi. Samalla tuntui lähes ylivoimaiselta luopua elämäämme liittyneistä asioista. Se tuntui kuin olisi laatinut testamentin ja varmistanut, että jokainen sai haluamansa vaikka olimmekin yhä elossa.
Eräänä päivänä istuin lähes tyhjässä olohuoneessani, kun puhelimeni näyttöön syttyi valo. Se kiinnitti minun huomioni. Kun katsoin sitä, kellon aika oli
vaihtunut. Oikeasti kello oli noin 9 illalla, mutta nyt se näytti 10:29. Tutkin, mikä aikavyöhyke oli kyseessä, ja vastaus oli "New Found Land". (kyseessä sanaleikki,jonka voisi kääntää "Uusi kotimaa löytynyt"). Tiesin, että Herra yritti kertoa minulle jotakin. Niinpä kysyin, mitä 10:29 tarkoitti. Minua kehotettiin katsomaan Jesaja 10:29, jossa sanotaan: "He kulkevat solatien poikki: "Geba on yöpaikkamme." Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee." Katselin Raamatun kohtaa ja useimpien ihmisten tavoin minulla ei ollut aavistustakaan, mitä Herra yritti sanoa. Tutkin sanaa Geba ja huomasin, että se tarkoittaa mäkeä. samoin kuin Raama. Mietin, olisiko Suomessa tuon niminen paikka. Ei ollut,joten jätin koko jutun.
Seuraavana päivänä olin jälleen hiljaisuudessa. Puhelimeni alkoi uudelleen toimia omia aikojaan, ja näkyviin tuli hakusanakirjan sana Geba. Olin jo
tutkinut sanaa edellisenä päivänä enkä ollut ymmärtänyt, mitä Herra tarkoitti. Nytkään en ymmärtänyt sen paremmin. "Elektroniikan enkeli" oli
koskettanut puhelintani, enkä itse saisi puhelintani toimimaan uudestaan samalla tavalla vaikka yrittäisin. Tällä kertaa kuulin, kuinka Herra kehotti
minua lukemaan seuraavan jakeen.
Jesaja 10:30: " Huuda kimakasti, tytär Gallim! Kuuntele; Laisa! Poloinen Anatot!"
Kaivoin esiin Concordance -hakusanakirjan ja paneuduin selvittämään, mitä Herra yritti sanoa minulle. "Gallim" tarkoittaa vesilähdettä, "Laisa" leijonaa
ja "Anatot" rukousvastausta. Joidenkin mielestä tämä saattoi olla kaukaa haettua mutta koska olen Jumalan lapsi, joka elää uskosta, tiesin, että Jumala puhui minulle.
Sain tietää, että Suomen vaakunassa on LEIJONA.
Pelastuin seurakunnassa nimeltään Elävien Vesien Lähteet.
Jesajan 10:30 käyttämä sana "solatie" voi englannin kielessä tarkoittaa myös matkaa merien yli.
Joten tällaisen selityksen sain: Lähde matkalle merten yli mäkiseen maahan / mäkiselle seudulle. Korota äänesi, Lähteiden tytär, anna äänesi kuulua
Suomeen saakka, vastauksena rukoukseen.
Ihan totta. Paikka, johon päädyimme Suomessa, oli aikoinaan nimeltään Lähderinne. Jumala osaa olla hyvin tarkka. Hän on NIIN mahtava!
Lähdimme USA:sta syyskuun 21. päivä 2015 ja saavuimme Helsinkiin syyskuun 22. Emme tienneet, minne olimme menossa, emmekä tunteneet
täällä ketään. Luotimme siihen, että Jumala hoitaa yksityiskohdat. Eikä hän pettänyt meitä.
Ennen lähtöämme ystäväni sai sydämellen, että meillä tulisi olla ainakin yhden henkilön puhelinnumero saapuessamme Suomeen. Hän otti sen asiakseen.
Saavuttuamme meillä oli erään naisen antama numero. Yksityiskohtia en tiedä, mutta numero, johon soitimme, kuului Helsingissä asuvalle miehelle. Hän tuli meitä vastaan rautatieasemalle ja auttoi meidät matkatavaroittemme kanssa hostelliin yöksi. Herra oli jo antanut meille ohjeet matkustaa eri puolella Suomea ennen kuin asettuisimme asumaan rukoustehtäväämme varten. Huomasimme, että Suomessa on erinomainen rautatieverkosto, joten ostimme liput, joiden kanssa saatoimme matkustaa halki maan.
Kun tapasimme miehen Jumalan johdatuksesta Helsingissä, hän kysyi, mistä olimme saaneet hänen numeronsa. Kerroin henkilön nimen, joka oli antanut
meille numeron. Hän ei tuntenut ko. henkilöä. Seuraavana päivänä matkustimme Tampereelle. Siellä meitä odotti tämä nainen, jolta olimme saaneet sähköpostiin Helsingin yhteyshenkilömme numeron. Hänkään ei tuntenut miestä. En koskaan saanut selville, mistä saimme numeron. Yksinkertainen vastaus on...Jumalalta.
Tampereelta matkustimme kaakkoon Kuopioon, sitten luoteeseen Vaasaan kysellen Herralta rukoustehtäväämme. Vaasassa sain tiedon, että jollain henkilöllä oli vapaa asunto Tampereen ulkopuolella. Meille kerrottiin myös kahdesta muusta asunnosta, mutta ne olivat Helsingissä, ja tiesimme, että Herra ei ollut lähettänyt meitä sinne. Joten Vaasasta matkustimme Lempäälään. Ja siellä olemme asuneet lokakuusta asti. Paikassa, jonka nimi on Lähderinne. Saavuttuamme saimme kuulla asunnon omistajilta, joista on tullut rakkaita ystäviämme, että olimme tulleet vastauksena rukoukseen. Voiko olla yksityis-kohtaisempaa johdatusta?
Siitä saakka Jumala on kohdannut ihmisiä yliluonnollisella tavalla siellä missä he kulloinkin ovat. Ihmisiä on alkanut tulla Jumalan kohtaamisen iltoihin.
Kaksi kirjaani on käännetty suomeksi. Olemme voineet opettaa, vapauttaa ja varustaa uskovia profeetallisesti. Puhumattakaan rukouksista, joiden avulla
olemme hajottaneet maahan vihollisen ikiaikaisia alueellisia linnoituksia. Jumala on antanut yliluonnollista näkökykyä unien ja näkyjen kautta.
Ennen kaikkea Jumala on antanut meidän oppia tuntemaan joitakin hänen kallisarvoisia ihmisiään. Suomalaiset ovat hyvin vilpittömiä, ja heistä saa ikuisia
ystäviä kunhan pääsee tutustumaan heihin.
Vuosi 2015 oli hyvin kiireistä aikaa palvelutyössämmne (On Track Restoration Project). Olin matkustanut useita kertoja Tennesseen osavaltiossa sijaitsevaan Charlotten kaupunkiin, ja sitten Herra lähetti minut pitkälle matkalle aina Oregoniin saakka. Pysähdyin välillä Marylandissa ja Ohiossa. Vuoden alusta asti olin saanut ohjeita valmistautua tapahtumiin, jotka tulisivat kohtaamaan USA:ta. Kun saavuin kotiin toukokuussa, keskityin valmisteluihin. Heinäkuun loppuun asti huolehdimme puutarhastamme ja monista eläimistämme. Meillä oli kanoja, vuohia, kaksi koiraa, kolme kissaa ja yksi hyvin erikoinen hevonen nimeltä Dominion.
Eräänä heinäkuisena iltapäivänä ajoin Pohjois-Carlinan Blue Ridge -vuoristoon ja pysäköin autoni näköalapaikalle. Näin Wilkesin piirikunnan edessäni .
Herra alkoi puhua minulle tulevista tuomioista. Kysyin häneltä: "Herra, mitä tahdot meidän tekevän? Haluatko, että jäämme tänne? "
Istuin ja odotin hiljaa samalla kun katselin maisemaa alapuolellani. " Suomi"...yksi ainoa sana. Hyvin pehmeästi, hyvin hiljaa." Suomi. Haluan, että
lähdette Suomeen kaitsemaan Suomen kansaa."
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Herra oli lähettänyt meidät Pohjois-Carolinan ulkopuolelle. Vuonna 2013 hän lähetti meidät Pohjois-Dakotaan perustamaan ruokapankkia eräälle intiaanireservaatille. Tuolloin ajattelimme, että meidän täytyy ehkä muuttaa sinne, mutta 10 kuukauden kuluttua Herra lähetti meidät takaisin Pohjois-Carolinaan.
Tällä kertaa Herra puhui meille eri tavalla kuin ennen. Hän tahtoi, että myymme kaiken, minkä voimme ja MUUTAMME Suomeen. Kysyin Herralta:" Milloin?" Ja hän vastasi:" Syyskuussa." Aikaa ei ollut paljon, koska oli jo heinäkuu.
Vietettyäni aikaa yksin Herran kanssa palasin kotiin ja kerroin miehelleni Tomille, mitä Herra oli sanonut. Tom ei epäröinyt. Hän totesi vain:" Milloin?
Selvä, mennään."
Niinpä aloin ottaa selville asioita Suomesta ja sain tietää, että siellä ajetaan kadun oikeaa puolta. Jee! Sopii meille. Sitten huomasin, että monet suomalaiset puhuvat englantia. Hienoa, sillä minä en tiennyt mitään suomen kielestä. Lisäksi luin, että Suomea pidetään kristittynä maana. "Wow, Herra! Me teemme sen!"
Herran sanan kuuleminen oli tehtävämme helpoin osa. Nyt oli aika laittaa usko toimimaan.Minulla oli talo täynnä myytävää: huonekaluja, laitteita, autoja, toimistotarvikkeita, kirjoja, veneitä...Pohjois-Carolinassa viettämämme 11 vuoden aikana meille oli kertynyt kaikenlaista tavaraa rakkaista eläimistämme puhumattakaan.
Ihmeellisiä asioita alkoi tapahtua. Eräs ystävämme tarjoutui auttamaan meitä niin että saatoimme pitää pihallamme huutokaupan. Kun ihmisiä tuli tilaisuuteen, Jumala kosketti heitä. Useat ihmiset parantuivat, ainakin yksi mies pelastui, ja eräs nainen täyttyi Pyhällä Hengellä. Se oli hämmästyttävää.
Ihmiset ajattelivat tulleensa ostamaan tavaroitamme, mutta sen sijaan he tulivatkin kohtaamaan Jumalan. Autotallissamme oli itkeviä ihmisiä, sillä Jumala oli liikuttanut heitä suuresti kuuliaisuutemme kautta. Se oli ihanaa! Mutta tämä oli vasta alkua sille, kuinka Jumala kosketti ihmisiä sitä mukaa kun
menimme eteenpäin uskossa ja kuuliaisuudessa.'
Löysimme kodin eläimillemme ja tavaroille, jotka Jumala halusi meidän laittavan varastoon. Lähtöpäivämme lähestyessä jännitys kasvoi. Samalla tuntui lähes ylivoimaiselta luopua elämäämme liittyneistä asioista. Se tuntui kuin olisi laatinut testamentin ja varmistanut, että jokainen sai haluamansa vaikka olimmekin yhä elossa.
Eräänä päivänä istuin lähes tyhjässä olohuoneessani, kun puhelimeni näyttöön syttyi valo. Se kiinnitti minun huomioni. Kun katsoin sitä, kellon aika oli
vaihtunut. Oikeasti kello oli noin 9 illalla, mutta nyt se näytti 10:29. Tutkin, mikä aikavyöhyke oli kyseessä, ja vastaus oli "New Found Land". (kyseessä sanaleikki,jonka voisi kääntää "Uusi kotimaa löytynyt"). Tiesin, että Herra yritti kertoa minulle jotakin. Niinpä kysyin, mitä 10:29 tarkoitti. Minua kehotettiin katsomaan Jesaja 10:29, jossa sanotaan: "He kulkevat solatien poikki: "Geba on yöpaikkamme." Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee." Katselin Raamatun kohtaa ja useimpien ihmisten tavoin minulla ei ollut aavistustakaan, mitä Herra yritti sanoa. Tutkin sanaa Geba ja huomasin, että se tarkoittaa mäkeä. samoin kuin Raama. Mietin, olisiko Suomessa tuon niminen paikka. Ei ollut,joten jätin koko jutun.
Seuraavana päivänä olin jälleen hiljaisuudessa. Puhelimeni alkoi uudelleen toimia omia aikojaan, ja näkyviin tuli hakusanakirjan sana Geba. Olin jo
tutkinut sanaa edellisenä päivänä enkä ollut ymmärtänyt, mitä Herra tarkoitti. Nytkään en ymmärtänyt sen paremmin. "Elektroniikan enkeli" oli
koskettanut puhelintani, enkä itse saisi puhelintani toimimaan uudestaan samalla tavalla vaikka yrittäisin. Tällä kertaa kuulin, kuinka Herra kehotti
minua lukemaan seuraavan jakeen.
Jesaja 10:30: " Huuda kimakasti, tytär Gallim! Kuuntele; Laisa! Poloinen Anatot!"
Kaivoin esiin Concordance -hakusanakirjan ja paneuduin selvittämään, mitä Herra yritti sanoa minulle. "Gallim" tarkoittaa vesilähdettä, "Laisa" leijonaa
ja "Anatot" rukousvastausta. Joidenkin mielestä tämä saattoi olla kaukaa haettua mutta koska olen Jumalan lapsi, joka elää uskosta, tiesin, että Jumala puhui minulle.
Sain tietää, että Suomen vaakunassa on LEIJONA.
Pelastuin seurakunnassa nimeltään Elävien Vesien Lähteet.
Jesajan 10:30 käyttämä sana "solatie" voi englannin kielessä tarkoittaa myös matkaa merien yli.
Joten tällaisen selityksen sain: Lähde matkalle merten yli mäkiseen maahan / mäkiselle seudulle. Korota äänesi, Lähteiden tytär, anna äänesi kuulua
Suomeen saakka, vastauksena rukoukseen.
Ihan totta. Paikka, johon päädyimme Suomessa, oli aikoinaan nimeltään Lähderinne. Jumala osaa olla hyvin tarkka. Hän on NIIN mahtava!
Lähdimme USA:sta syyskuun 21. päivä 2015 ja saavuimme Helsinkiin syyskuun 22. Emme tienneet, minne olimme menossa, emmekä tunteneet
täällä ketään. Luotimme siihen, että Jumala hoitaa yksityiskohdat. Eikä hän pettänyt meitä.
Ennen lähtöämme ystäväni sai sydämellen, että meillä tulisi olla ainakin yhden henkilön puhelinnumero saapuessamme Suomeen. Hän otti sen asiakseen.
Saavuttuamme meillä oli erään naisen antama numero. Yksityiskohtia en tiedä, mutta numero, johon soitimme, kuului Helsingissä asuvalle miehelle. Hän tuli meitä vastaan rautatieasemalle ja auttoi meidät matkatavaroittemme kanssa hostelliin yöksi. Herra oli jo antanut meille ohjeet matkustaa eri puolella Suomea ennen kuin asettuisimme asumaan rukoustehtäväämme varten. Huomasimme, että Suomessa on erinomainen rautatieverkosto, joten ostimme liput, joiden kanssa saatoimme matkustaa halki maan.
Kun tapasimme miehen Jumalan johdatuksesta Helsingissä, hän kysyi, mistä olimme saaneet hänen numeronsa. Kerroin henkilön nimen, joka oli antanut
meille numeron. Hän ei tuntenut ko. henkilöä. Seuraavana päivänä matkustimme Tampereelle. Siellä meitä odotti tämä nainen, jolta olimme saaneet sähköpostiin Helsingin yhteyshenkilömme numeron. Hänkään ei tuntenut miestä. En koskaan saanut selville, mistä saimme numeron. Yksinkertainen vastaus on...Jumalalta.
Tampereelta matkustimme kaakkoon Kuopioon, sitten luoteeseen Vaasaan kysellen Herralta rukoustehtäväämme. Vaasassa sain tiedon, että jollain henkilöllä oli vapaa asunto Tampereen ulkopuolella. Meille kerrottiin myös kahdesta muusta asunnosta, mutta ne olivat Helsingissä, ja tiesimme, että Herra ei ollut lähettänyt meitä sinne. Joten Vaasasta matkustimme Lempäälään. Ja siellä olemme asuneet lokakuusta asti. Paikassa, jonka nimi on Lähderinne. Saavuttuamme saimme kuulla asunnon omistajilta, joista on tullut rakkaita ystäviämme, että olimme tulleet vastauksena rukoukseen. Voiko olla yksityis-kohtaisempaa johdatusta?
Siitä saakka Jumala on kohdannut ihmisiä yliluonnollisella tavalla siellä missä he kulloinkin ovat. Ihmisiä on alkanut tulla Jumalan kohtaamisen iltoihin.
Kaksi kirjaani on käännetty suomeksi. Olemme voineet opettaa, vapauttaa ja varustaa uskovia profeetallisesti. Puhumattakaan rukouksista, joiden avulla
olemme hajottaneet maahan vihollisen ikiaikaisia alueellisia linnoituksia. Jumala on antanut yliluonnollista näkökykyä unien ja näkyjen kautta.
Ennen kaikkea Jumala on antanut meidän oppia tuntemaan joitakin hänen kallisarvoisia ihmisiään. Suomalaiset ovat hyvin vilpittömiä, ja heistä saa ikuisia
ystäviä kunhan pääsee tutustumaan heihin.
copyright 2023 On Track Restoration Project .weebly.com
